Miten huomioida kansalaisyhteiskunta nykyistä paremmin Euroopan neuvostossa?
Euroopan neuvoston näkyvyys ja tunnettuus 46 jäsenmaan 700 miljoonan kansalaisen parissa puhututtaa. Miten varmistetaan, että Euroopan johtavan ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltiokysymyksiin keskittyvän yhteistyöjärjestön toiminta ja sen lukuisat ihmisoikeussopimukset tunnettaisiin paremmin?
Yksi tapa parantaa nykytilannetta on, että kansallisia kansalaisjärjestöjä tiedotetaan ja heidät otetaan mukaan vahvemmin järjestön toimintaan, esimerkiksi säännöllisiä kansallisia konsultaatioita järjestäen.
Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunta järjesti tällaisen järjestötilaisuuden eduskunnassa 20. tammikuuta 2023. Tilaisuuden tavoitteina olivat suomalaisen kansalaisyhteiskunnan aktivointi ja informointi järjestön työstä ja että Suomen viranomaistahot järjestäisivät säännöllisesti laajemman järjestökuulemisen työstään Euroopan neuvostossa. Paikalla oli yhteensä noin 50 osallistujaa järjestöistä, ministeriöistä ja eduskunnasta. Järjestötoimijoiden laaja osallistuminen oli erityisen merkityksellistä, osallistuuhan Euroopan neuvoston työhön tällä hetkellä aktiivisesti vain pari kolme suomalaista järjestöä.
Kimmo Kiljunen, kansanedustaja ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, korosti avauspuheenvuorossaan kansalaisyhteiskunnan roolin merkityksellisyyttä demokratian peruskalliona ja toivoi, että Suomikin parantaisi suomalaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä Euroopan neuvoston suhteen.
Ihmisoikeusneuvonantaja Anu Välimäki Suomen pysyvästä edustustosta Strasbourgista esitteli puheenvuorossaan lukuisia tapoja, miten järjestöt voivat jo osallistua Euroopan neuvoston toimintaan.
Tiina-Maria Levamo, Pelastakaa Lapset ry:n erityisasiantuntija, jakoi kokemuksiaan Euroopan neuvoston Lanzaroten komitean tarkkailijana Save the Childrenin edustajana.
-Aloittaessani Pelastakaa Lapsissa päätin, että meidän tulisi vaikuttamistyössämme kansallisesti monitoroida Lanzaroten sopimuksen toimeenpanoa. Sopimuksella suojellaan lapsia seksuaaliväkivallalta. Suomi ratifioi ihmisoikeussopimuksen jo 2011, mutta vasta tällä hallituskaudella, pitkälti järjestöjen vahvan vaikuttamistyön tuloksena, Suomessa on laadittu sopimuksen toimeenpanosuunnitelma, Levamo kertoo.
Levamo muistutti myös, että Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusten valvontaelinten tarkkailijajäsenyys avaa järjestöille mahdollisuuksia ymmärtää sopimuksia ratifioineiden valtioiden toimeenpanon haasteita. Lisäksi tarkkailijajäsenyys mahdollistaa osallistumisen järjestöjen yhteiseen vaikuttamiseen sekä kansainväliseen tiedonvaihtoon meneillään olevasta työstä ja aloitteista.
Rilli Lappalainen, Euroopan neuvoston Pohjoinen-Etelä keskuksen hallituksen jäsen, CONCORDin puheenjohtaja ja Fingon kestävän kehityksen johtaja, korosti järjestöjen työn tärkeyttä ja sitä, ettei Euroopan neuvostoa juuri Suomessa tunneta. Lappalainen kehotti viranomaistahoja konsultoimaan ja informoimaan järjestöjä säännöllisesti työstään.
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila nosti esiin ihmisoikeuspuolustajien merkityksellistä työtä ja korosti, miten moninaisilla tavoilla yksittäiset järjestöt osallistuvat Euroopan neuvoston työhön. Hän kertoi esimerkkeinä varjoraportin teon Euroopan neuvoston sosiaalisen oikeuksien peruskirjaan liittyen, sopimusvalvontakomiteoiden delegaatioiden tapaamiset Suomen vierailuilla sekä lausunnot ja monenlaiset konsultaatiot.
Tilaisuudessa esiteltiin myös Euroopan neuvoston tuore järjestökäsikirja ja –portaali.
Kirjoittaja: Anu Juvonen, Policy Adviser, Euroopan neuvosto
